Minun tarina

Kuka minä olen:

Ammatiltani olen lähihoitaja ja osastonsihteeri. Mutta erityislapsiperheessä kolmivuorotyö ei oikein sopinut meidän arkeen enää. Olen pitkään haaveillut tekeväni ihan työkseni jotain taiteen parissa, joten päätin tehdä haaveesta totta. Yrittäjänä pystyisin soveltamaan arjen perheen aikataulujen mukaan. Näin pystyn hoitamaan lapsiani kotona, illat ja viikonloput toimin yrittäjänä.

Minun polkuni lastenkirjailiksi:

Olen aina haaveillut olevani isona kuvittaja tjms missä saisin käyttää mielikuvitusta ja piirtää. Kirjailijaksi en ole koskaan ajatellut itseäni aluksi. Sillä en ole koskaan osanut kirjoittaa mitään hienoja tarinoita. Tai näin ainakin ajattelin.

Äitiyslomalla ollessani sitten, kun katsoin touhuavaa lastani halusin tehdä hänelle joululahjaksi jotain erikoista. Jotain mikä säilyisi pitkään muistona. Mutta mitä se olisi...?

Sitten alkoi mieleeni tulvia riimejä, joita aloin kirjoittella post it lapuille aina ylös. Joskus riimit pulpahtivat päähäni saunassa, jolloin joudun juoksemaan talon läpi työhuoneeseen kirjoittamaan ideat ylös. Tai sitten huhuilin miehelleni, että äkkiä kynää ja paperia. Perheeni on tähän jo tottunut ja nauraakin aina asialle, että taas äiti on höpsö ja ideoi uusia juttuja. Luovuus kun ei katso aikaa ja paikkaa aina. Heh.

Sitten niitä post it lappuja ideoineen ja riimeineen olikin iso kasa, joista pikku hiljaa kasaantui tarinan tynkää kun kirjoittelin niitä puhtaaksi. Painatin ensimmäisen kirjani yhtenä kappaleena ensin lapselleni joululahjaksi. Aloin käymään lapseni kanssa lukemassa satuani kirjastossa ja päiväkodeissa ihan vain silkasta ilosta. Sain huomata, että kirjasta tykättiin ja sain kyselyjä mistä kirjaa voisi ostaa.

Siitäpä se sitten lähti... Huomasin, että riimittely
luonnistuu leikiten ja lisäämälllä satumaisia kuvituksia luon kauniita lastenkirjoja. Tajusin, että tämä on se mitä haluan tehdä. Luoda ihania satukirjoja lapsille.

Kuvitukset ja hahmot mietin tarkkaan kirjoihin, sillä niillä on tärkeä merkitys lastenkirjoissa. Kuvien avulla lapsi pystyy seuraamaan sadunkerrontaa. Hauskoilla, ilmeikkäillä ja värikkäillä kuvilla lapsen mielenkiinto pysyy yllä. Lisäämällä kuviin veikeitä yksityiskohtia luodaan syvyyttä tarinaan.

Kuvitan vanhan ajan tyylillä. Siis teen kaiken käsin. Joko kynää, tussia tai pensseliä käyttäen. En ole halunnut tulla digiaikaan mukaan. Pidän tärkeänä tehdä kuvitukset käsin, koska silloin itselleni tulee fiilis, että kuvat välittävät sitä tunnetta enempi. Kuvat eivät ole vain koneella pelkistettyjä viivoja, vaan kuvissa huokuu se lämpö ja taianomaisuus.

Itse rakastan kuvia, joissa on paljon yksityiskohtia ja väriä. Joissa riittää katseltavaa aina uudestaan ja uudestaan.

Minun polkuni yrittäjäksi ja verkkokauppiaaksi:

En koskaan, siis koskaan ole ajatellut ryhtyväni yrittäjäksi. Vaan tässäpä sitä ollaan. Samaan aikaan innoissani ja kuitenkin peloissani. Eihän minun tämmöiseen pitänyt koskaan ryhtyä. Mutta niin vain siinä kävi.

Olen aina rakastanut piirtää. Ihan lapsesta saakka. Parasta lapsuudessa oli saaha piirustuslehtiö joululahjaksi ja päästä piirtämään upouudelle lehtiölle lisää ja aina vain lisää kaikkea kivaa. Mm karvisen kuvia ja animea. Niitäpä tuli lapsena eniten rustailtua.

Sitten työelämä vei mennessään ja piirtäminen jäi vähälle, jos edes lainkaan piirsin. Hoitoala oli sen verran raskasta, että työpäivän jälkeen sitä vain lysähti sohvalle. Kun äitiysloma alkoi, piirtämisen into nosti taas päätään. Jotten täyttäisi omaa henkilökohtaista Facebook-seinääni liikaa piirustuskuvilla.

Pitkän harkinnan jälkeen päätin luoda taidesivun facebookkiin. Ihan vain huvin vuoksi ja ilmoitin kavereilleni, että siellä minun taiteilujani voi jatkossa seurata. Olin ihan innoissani kun sain 10 seuraajaa. Sitten heitä olikin 100. Vedin melkein innoissani voitontanssia ja hihkuin ilosta. Huusin miehelleni, että "mulla on 100 seuraajaa. kato, kato kato!" Sitten heitä olikin jo 1000 ja aina vaan seuraajia tuli lisää ja lisää.

Seuraavaksi oli instagrammin vuoro. Sinnekin seuraajia alkoi pikku hiljaa kertymään mukava määrä ja jatkaa kasvuaan aina vain. Aloin varovaisesti kokeilemaan somessa myymistä. Painatin kuvituksistani tuotteita. Kävin jopa
joulumarkkinoilla. Ilokseni sain huomata, että hei, minun aikaansaannoksista ihan oikeasti tykätään.

Niimpä oli sitten vihdoin ja viimein aika alkaa vakavasti harkitsemaan verkkokaupan pystyyn pistämistä. Sillä kysyntää oli enempikin tuotteilleni, kuin mitä niitä satunnaisesti myin.